Julkaistu Jätä kommentti

Raitalattia ja hellää pesuainetta

Hrrr! Tervehdys täältä talvisesta Ihmemaasta, peltojen ja nietosten keskeltä, Kihniöstä!

Ihmemaa isolla alkukirjaimella, koska se on työhuoneeni nimi. Ihanan, hullun ja tupaten täynnä olevan työhuoneeni. Täällä huomaa mottoni olevan ennemmin ”more is more” kuin ”less is more”. Tavaravuoret ovat kuitenkin pikkuhiljaa löytäneet paikkansa eikä silmille hyppää ensimmäisenä enää kaaos, vaan kaunis runsaus.

Ihmemaan Hullut Teekutsut-kello

Asumme vanhassa, liki satavuotiaassa maalaistalossa ja minulla on ollut hurjan suuri onni saada työhuoneekseni juuri se huone talostamme, jossa on leveät lattialankut, vanhat paperitapetit ja rossipohja (= villasukkapakko :D). Tunnen valtavaa yhteenkuuluvuutta kotimme kanssa, vaikka olemme asuneet täällä vasta reilu 3 vuotta. Nyt tuntuu oikealta. Turvasatama on sittenkin olemassa!

Remppaa, remppaa!

Ostaessamme mieheni kanssa tämän nykyisen kotimme, aloin ensitöikseni laittamaan Ihmemaata näköisekseni. Sekoitin maitomaalia ja katto sai vaalean värin. Lattian muovimatto lähti ja alta paljastuneet hyväkuntoiset lankut hioin, maalasin ja lakkasin. Siinä hommassa ei kaikki mennyt ihan suunnitelman mukaan, mutta pieleen mennyt lopputulos on itseasiassa kauniimpi kuin tavoiteltu jälki. Remppajuttuja löytyy lisää Instagram-tililtä @villavinokas, jos olet utelias näkemään myös muuta kuin viekastelua.

Rakas raitalattia <3

Kuulemma työhuoneeni on ollut ennen ”likkojen kammari” eli tytöt ovat asustelleet tässä huoneessa. Hauska yhteensattuma oli, että toinen alkuperäisistä talon tyttäristä oli myös ompelija ammatiltaan. Valitettavasti en häntä tuntenut ja hänen poislähdöstäänkin on jo yli 30 vuotta. Myöhäistä tutustuakaan, livenä ainakaan. Juttelen tietysti entisille asukkaille silti ja kuka tietää ovatko he täällä edelleen hengessä mukana. Tuntuu ainakin siltä.

Olen löytänyt vintiltä useita pussukoita ja nyssäköitä haudattuna purun seasta. Niissä on ollut keskeneräisiä ompelutöitä ja otin tehtäväkseni ommella ne valmiiksi. Valmiit vaatteet olen lahjoittanut sopivantyylisille ja -mallisille ystävilleni.

Ystävällisyyttä ympäristölle

Ystävien kautta pääsenkin ontuvaa aasinsiltaa eteenpäin.  Kaiken tekemiseni lähtökohta on ympäristöystävällisyys. Sanan eri merkityksissä.

  • Työssäni C’est la Viekkaassa se tarkoittaa, että käytän mahdollisimman pitkälti luonnon- ja kierrätysmateriaaleja. Pyrin zero waste -henkeen tuotesuunnittelussani. Tuotteiden ekologisuus piilee myös pitkässä iässä. Siksi mietin paljon käytännöllisyyttä ja toivonkin luomusteni ilahduttavan mahdollisimman pitkään käyttäjiään. Tuotteet löytyvät täältä (linkki avautuu uuteen välilehteen).
Tässä valmistuu Repolainen, suloinen pressopannumyssy
(ja sormet on ehjät, en laittanut niitä neulan alle :D)
  • Olen tarkka ja intohimoinen kierrättäjä. Siivoan roskia joka paikasta missä kuljenkin. On ollut häkellyttävää törmätä täällä ihan korvessakin, pienten hiekkateiden varsilla tyhjiin tölkkeihin, tupakka-askeihin, pahvikahvikuppeihin, hampurilaispaikan kääreisiin jne. Mutta! On ollut myös ihan mahtavaa huomata, että karkkipaperit ovat vähentyneet, joten uskon nykylapsukaisten ja -nuorison olevan fiksuja tyyppejä. Ottakaamme mallia heistä!
  • Pyrin löytämään kotona tarvittavat asiat käytettyinä pääsääntöisesti. Käytämme myös kaiken nuukasti eli tarkkaan; huollamme, korjaamme, parsimme ja paikkaamme. Välillä varmaan monen mielestä naurettavuuteen asti, heh. Onneksi olen rakastanut vanhoja vaatteita ja esineitä aina. Nykyään olen jopa ylpeä siitä, että vanhimmat vaatteeni ovat reilusti itseäni vanhempia!
  • Äitinä toivon voivani kasvattaa pienen korpinpoikani ystävälliseksi ympäristölleen ja huomaamaan niin metsien, järvien, eläinten, kasvien kun ihmistenkin arvokkuuden.
Onnelliset otukset tutustumassa tulevaan kotiinsa kesällä 2017
  • Äkkivääränä töksäyttelijänä ikuinen haasteeni on miettiä ennen puhumista ja toimimista; haluan olla ystävällinen ympärilläni oleville ihmisille myös. Toivottavasti saan elää pitkään, jotta mahdollisuus tulla paremmaksi kasvaa :).
  • Kunnioitan luontoa. Halaan puita. Tunnen nöyryyttä ja empatiaa niin flooraa kuin faunaakin kohtaan. Olen kiitollinen, että olen valtavan etuoikeutetussa asemassa ja saanut valita tähän elämänvaiheeseen työn, jolla voin pyrkiä vaikuttamaan ympäristöystävällisyyden määrän kasvuun.
  • Tiedostan, etten ole täydellinen ekosoturi itsekään. Aina on parantamisen varaa, eikä tästä projektista valmista taida koskaan tulla. Se ei haittaa. Pääasia on, että tekee voitavansa kuitenkin. Pitää muistaa olla armollinen itselleen ja myös muille. Se on ystävällisyyttä myös. Myönnän, että tämä kohta on vaikeimmasta päästä, mutta siksi juuri niin tärkeä <3.

Hellyyttä iholle ja vaatteille

Ympäristöystävällisenä vinkkinä kerron vielä lopuksi superhelpon, hajuttoman ja myrkyttömän ”laiskan pyykkärin” ohjeen diy-pulverille (nappasin itse ohjeen Facebookin kestovaipparyhmästä):

  • Iso purkki ruokasoodaa (800-900g)
  • 2 dl hienoa merisuolaa

Sekoita hyvin ja pistä tiiviiseen purkkiin, jonne ei kosteus pääse. Meillä on käytössä tavallinen lasinen patenttikorkillinen ”hillopurkki”.

Saunassamme asuu tämän ystävältä lahjaksi saadun tervatontun lisäksi tonttu nimeltä Jaakko, 4000 vuotta vanha, taaperon mukaan. Valitsen uskoa Jaakon olemassaoloon.

Mitallinen per koneellinen on riittänyt meillä tavalliseen pyykkiin (50ml/5kg) ja huuhteluun väkiviinaetikkaa 1-0,5dl/koneellinen (5dl pullollinen: etikkaa ¾ osaa, loput vettä ja muutama tippa eteeristä öljyä pyykkärin nenän iloksi). Etikan tuoksu haihtuu pyykkien kuivuttua.

Iisiä kuin mikä eikä tarvitse raastaa saippuaa. Hyvin on tahrat lähteneet, vaikka meillä taaperolla varsinkin tahroja vaatteissa piisaa! Tämä ohje käy kestovaipoille myös eikä tuki pintaa. Monissa ohjeissa, kuten:

https://outilespyy.com/diy-pyykinpesujauhe-ekologinen-pyykki/  

sekä täällä:

neuvotaan ruokasoodaa paistamaan pyykkisoodaksi, mutta en ole meidän pyykissä kokenut tarvitsevani niin voimakasta emästä tahroille. Aurinko haalentaisi kyllä, jos jotain jäisi. Lisäksi näin herkkähipiäisten perheessä haluan käyttää mahdollisimman mietoja aineita, jotta iho ei ärsyynny turhaan.

Käytätkö sinä ruokasoodaa, suolaa tai etikkaa myös muualla kuin ruuanlaitossa? Otan ilomielin vinkkejä myös itse vastaan ja kuulen kokemuksia. Pesuista tuli mieleen; Käyttääkö moni pesukinnasta? Olisiko pesukintaille tarvetta?

Talviterkuin,

Jarna, C’est la Viekkaan iloinen ompelijamuikkeli

Täällä tuulee aina. AINA.

 

Vastaa